Lyhyestä virsi kaunis?

Hiphurraa!

 The Kone - ja ajokausi voi alkaa!

Ja se alkoikin loistavissa röpinöissä,

pauketta oli kuin talvisota-elokuvassa.

Liian laihalla kävi.

No vähän säätöjä ja takas baanalle.

Sit häviski öljynpaineet...

 The Syyllinen 

Joku tanko hypänny pois moottorin sisältä.

Siispä pukkas koneremonttia ennenkuin ajokauden vois virallisesti sanoa edes alkaneen.

Ja US-Parts kiittää.

Jatketaan veisuuta taas paremmalla ajalla!

Kun mikään ei riitä

Ihan ensimmäiseksi suurimmat pahoitteluni runsaslukuiselle fanijoukolleni,

niin juuri,teille molemmille siellä, 

että en ole ehtinyt päivittämään blogiani.

Suurimpana syynä siihen lienee se 

että päivitykset ovat olleet jo vanhentuneita ennen kuin olen ehtinyt julkaista niitä. 

Siihen malliin täällä varustelut muuttuu.

 Seiskakakkosessa.

Mun autoissa ei muutu mikään. 

Viat ja tarpeet on ainoastaan todettu.

Tässä nyt näin ulospäin näkyvimmät muutokset. 

Valkoista maalia pintaan.

On tää vaan niin linjakas tää Fury III.

 Ruutulippua konepeltiin ja sivuille. 

Siinä vähän askarreltiin kun leikeltiin kontaktimuovista lippusia.

 Aikas häävi!

Ja ostettin ja asenneltiin sitä kaikenlaisia putkia ja käyriä, 

pakosarjoja ja äänenvaimentimia (katsastusta varten).
Meni muuten kolmannella kerralla läpi!
Että reksiteröity tieliikennekäyttöön!

Ajeltiin ja cruisailtiin

Vaikka tuulilasinpyyhkijätkään ei edes  toimineet.

Mutta olihan meillä ikkunalasta aina mukana.

Poltettiin kumia.
Siis sitä toista takarengasta. 

Ja sitten purettiin yhtäkkiä kaikki asennukset pois.

Sekään ei muuten ole vielä selvinnyt 

miks piti katsoa mitä toi toinen äänenvaimennin on syönyt.

Manuaalinen automaatti vai miten se meni. 

Postista tuokin kaunokainen metallihäkkyrä tuli.

Ei ihan ehkä niitä designin huippuja,

 muotoiluun olis voinut panostaa hiukan enemmän.

Mutta toimii kunhan siihen vain oppi. 

Olen  mäkin sitä kokeillut mutta täytyy tunnustaa että tuskin nyt saisin seiskakakkosta liikkeelle.

 En kyllä muista pätkääkään miten noi vaihteet meni. 

Ja enkä taitais saada koko autoa edes käyntiin 

kun se käynnistyssysteemikin on ainakin pariin kolmeen otteeseen muutettu. 

Millon on painettu mitäkin nappia ja millon väännetty avaimesta 

ja millon taas törkätty jotain johtoa maadotukseen. 

Ja sitä paitsi juuri nyt koko auto makaa vanteista tehtyjen pukkien päällä tuolla garagessa. 

Että miten se edes ajettais alas sieltä jos sen nyt käymään saisinkin?

Homman nimi on tällä kertaa nelilinkkiputket.

Miten joku voisikaan olla niin onnellinen neljästä putkenpätkästä

 joiden päissä oli jokkut liikkuvat renkulat?

Jousitustakin pitäis muuttaa.

Lehtijouset pois ja jotain ilmaiskaria pitäis laittaa.

Kallistuksenvakaajat on vielä "ehkä pitäis" -osastossa.

Rallipenkit on ostettu.

Punaiset. 

Että ainaskin näkyy.

Turvavyöt ostettu.

Mut ne ei ole vielä tullu.

Toivottavasti tulevat ettei olla jouduttu  huiputuksen kohteeksi.

Nokka-akseli, venttiilit, nostajat ja mitä lie laitettiin siis keväällä.

Kaikki toimi siis niiiiiiiiiiiiin hienosti ja saundit oli vallan hurmaavat.

Ärhäkkä peli.

Mut eihän se riittänyt.

Johan sillä jo yks kesä ajeltiinkiin.

Ei  muuta ku sama homma uudelleen.

Moottori melkein atomeiksi ja uutta tehokkaampaa osaa tilalle.

Eli taas uudet kannet, imusarja, venttiilit.

Emmää kest!!!

Olen jo aikoja sitten pudonnut totaalisesti kärryiltä mitä tuolla autotallissa on menossa.

Mitä milloinkin haetaan ja mitä osia sieltä postista tupsahtelee.

Viimeeksi tänään kuulin sanan syttypoksi.

Semmonen uus oli tilattu ja on vissiin jo tullutkin.

Oli sit hiukan väärälainen itsestäriippumattomista syistä.

Tarkoitus oli ollut hommata semmonen kaikkein tirheimmille peleille tarkoituttu. 

Mut kai toikin kelpaa... 

Vielä.

Mut katotaan kuinka kauan...

Moottori.

En sitte tiedä pitäiskö näistä kuvista nyt saada jotain kiksejä

ja pitäiskö ihastella että vau  mikä motti ja mitkä putket.

Moottori mikä moottori.

Vain ääni ratkaisee.

The Voice Of Fury 2014.

"Mistä on tirheät kilpurit tehty?

Imusarjasta, nokka-akselista, venttiileistä, nostajista.

Nelilinkkiputkista, punaisista penkeistä.

Moottorin räksytyksestä ja kuminkatkusta.

Niistä on tirheät kilpurit tehty!"

Mun autoista ei sitten siis paljoa ole kertomista.

Avoon pitäis laittaa joku korjaussarja kaasariin kun se tahtoo sammua jos painaa liikaa kaasua.

Varmaan aika haastava korjaustoimenpide, otaksun.

Sarkkerista on koko kesän vuotanut ohjauksentehostin.

Sen tietää siitä että öljy on vähissä kun ohjaus sekä minä alamme narisemaan.

 Sarkkerin narina loppuu öljynlisäykseen mutta mun ei.

Se loppuu vasta kun se hiton vuoto on tukittu.

No onhan siihen vissiin joku korjaussarja meillä jo olemassa.

Ilmeisesti joku stefa pitäis vaihtaa mutta mahtaako sekin vaan olla niin hankala homma suorittaa.

Vai mikä siinä on että koko moottori kyllä puretaan ykskaks ja kootaan taas uudelleen

 mutta yhtä tai kahta kumirenkulaa ei saada millään laitettua Mun Autoihin???

Kysyn vaan!

Sarkkerin öljyntorjuntavaneri alla.

Kaikki viivat vievät meille!

Saas nähdä koska noita mustia viivoja on kaks rinnakkain...

Seiskakakkonen presents part 2

Vain taivas kattona meikäläisten garagella.

Taustalla seiskakakkonen valmistautuu toiseen tulemiseensa.

Etualalla sarkkeri toipumassa omasta jarruremontistaan

ja valmistautumassa antautumista rälläkän hellään otteeseen

ja hitsauskoneen kuumaan syleilyyn.

Vänkäriltä lattianrippeet pois ja uutta tilalle.

*Smack*

Ja taas ollaan menossa 

valmiina antamaan kaikkemme.

Niin ihana ääni kuin tuon konepellin alta kuuluva motin rouskutus onkaan

ja joka ei ainakaan pilaannu putkista ulostullessaan,

niin pitempi yhtäjaksoinen kuuntelunautinto

saattaa aiheuttaa pientä jyskytystä ohimossa.

Eli Tokmannin kautta ja radiolliset feikkipeltorit mukaan.

Varoiks.

Eipä paljoa käytetty,

sen verran kiristivät päätä.

Vähän kateltiin että auto on niinku vino.

Olenkohan sittenkin syönyt muutaman hampurilaisen liikaa?

Vai onko toi oikea takarengas niin paljon kuluneempi 

kun on kumia poltettu.

Ei oo nääs lukkoperää.

Asfalttiin jää vaan yks viiva.

Ja tässä sitten Metsämäen raviradalla.

Rehvakkaalla päällä kun oltiin,

edellisenä päivänä tilipäivä.
Mikäs siinä sitten on tankatessa.

Täyteen vaan vielä vähän ennen ravirataa.

Auto ensteks ajettiin normaalisti hienosti parkkiin alueelle.

Sitten kiertelemään ja katsomaan muitten silmäteriä.

Kauempaa todettiin että meidänkin seiskakakkonen sai huomiota.

Oikeen auton allekin kurkkivat.

Nooh, kelpaahan sitä katsella, tuumattiin.

Jossain vaiheessa sitten käveltiin autolle takas.
Onneks ei olla kessuttelijoita.

Ja heti siinä sitten meitä informoitiinkin,

bensaa valuu solkenaan maahan.

Just joo.

Ei se eilinen tili ny Niin Suuri ollut.

No sitten hakemaan parempi paikka 

vian paikallistamiselle.

Tuolla auton alla on niin kotoista.

Ulkomaailma unohtuu ja menettää merkityksensä 

kun sinne pääsee.

Ja aika useinkin pääsee.
Mutta ehkä konepellin alle useemmin.

Mitä niitä kaikkia putkia ja letkuja nyt pitäis laittaa ja kiinnitellä

jos ny sillon tällön vähän nurkissa kumia polttelee

ja tankissa max 10 litraa bensaa.

Onneks oli kaverilla jotain letkua ja itellä nippusiteitä mukana.

Eipä enää valunu sen jälkeen bensaa imuputkista!

Ja taas mentiin!
Voi tätä harrastamisen ihanuutta!
Aina sattuu ja tapahtuu.

- Salamatkustajan toteaminen -

Kotona jo manasin kun iso ampiainen pörräsi autossa,

enkä saanut sitä ulos.

No mihis se nyt kotoaan oliskaan mennyt.

Pesän oli päättänyt rakentaa kojetauluun.
(Katso kuvasta mikä ei kuulu joukkoon)

Tosi reilua.

Pakkohan sitä vapaamatkustajaa oli yrittää häätää pois.
Ei sitä noin vallata toisten autoa.

Tulee siitä yhdestäkin renkaasta aika kuminkatkua autoon sisällekin.

Ja kansa tykkäs reitin varrella.

Tai  no takana avoautolla ajavien tykkäämisistä en tiedä.

Et anteeks,

mutta mies tekee mitä miehen pitää

päästäkseen ampiaisesta eroon.

Polttaa vaikka kumia.

Ja loppupähkinä:

Meidän pihalla harrastetaan Ameriikanrautoja.

Naapurin sydäntä lähellä on vanhat saabit ja volkkarit.

Arvatkaa kummat kaapelit on meidän?

Jarrut, jarrut.... missä on ne JARRUT!!!

Pukkas pientä kiirettä päälle.

Lauantaina piti olla seiskakakkosen myyntiesittelykunnossa.

(Puuhakilvet vaatii myyntiesittelyä)

Torstaina vielä taidettiin vetää viimeisiä saumoja kattoon ja pakkelia päälle.

Perjantaina laitettiin naapuri kittaamis- ja hiontahommiin

kun itte oltiin tienaamassa vaivaisia bensaropoja.

Ja ne lasit.

Nekin tällättiin paikoilleen.

Helppoa ku heinänteko!

Meillä osataan!

Ja tässä sitten naapurinkin taidonnäyte.

Ihan hyvä.
Sikses.

Viimeinen silaus perjantai-iltana.

Maalit pintaan

oikeen ruiskulla.
Vähän tämä kiire taas kostautui.
Pakkelit kuplii tuolla maalin alla.
Mutta sehän sopii imagoon.
Meillä ei sileillä kiiltävillä pelleillä pelleillä!

Ja totuushan on myös että
itte kun tekee  niin saa just semmosen kun sattuu tulemaan.
Ja aina kelpaa.
Siihen asti kun on pakko tehdä uudestaan.

Aikataulu oli tiukka mutta se piti,
 kuinkas muutenkaan.

Valmiina debyyttiesiintymiseen.

Kansan on saatava se mitä kansa haluaa.

Kunnon röpinää baanalle!

Ja niin sitä sitten  mentiin.

Mentiin eikä meinattu,

 etenkin parissa kohtaa kruisailussa.

Jarrut hävis.

Onneks oli refleksit tallella, 

 tiukat äkkinäiskäännökset alamäessä.

Hyvin oli muuten noi nurmikkoalueet perustettu.

Eipä paljon töyssyillyt

ja istutuksetkin sopivan harvassa

näin niinku jarruttoman auton 

alaskiitämisen kannalta ajateltuna.

Jos siinä nyt ehti niin kauheasti mitään ajatella,

sillä hetkellä.

Meni sitten jarrupääsylinteri vaihtoon.

Ja nyt jarruttaa.

Sen todella tuntee ja joka solulla aistii että nyt toimii.

Vähän kun siroa neljäkolmosta näyttää jarrupolkimelle

niin jo pomppii ja hakkaa ja täristää,

 mutta pysähtyy.

Kuvitelkaas että takaa lähestyisi

hurjaa vauhtia tämmönen maski.

Nuo verkkosilmät vaan suurentuisi 

kun välimatka lyhentyisi.

Aika pelottavaa.

Ja kun vielä tehosteena se moottorin jytinä

vaan voimistuisi voimistumistaan.

No ei tää seiskakakkonen ny niin pahis ole

vaikka nyt onkin tommosen rujon näkönen.

"...oon ehkä kärpänen,

enkä mikään perhonen..."
(Paula Koivumiemen Perhonen -biisin sävelin)

Oli sitten naapuri käynyt salaa tuunaamassa räyhistä.

Aiemmin kysyttiin olisko hänellä jotain hyviä tarroja.

Ja tässä nyt sitten hänen näkemyksensä niistä.

Kiitti vaan perhosista.

Kolme kertaa mopar

 Seiskakakkonen on nyt todella työn alla.

Pakosarjaa asennetaan, puretaan, asennetaan,

 tehdään muutoksia, hitsaillaan, manataan ja taas asennetaan.

Putket ei nyt oikein mene putkeen

jos olen oikein ymmärtänyt.

Minun osuuteni tässä hommassa on ratin vääntäminen.

Joku ottaa jonnekin kiinni.

Mut entäs jos ajais vaan silleen ettei ottais mitään tiukkoja kurveja.

Aika pätevän näköistä.

Ehkä on parempi ettette kokeile tätä kotona.

Tarkoitus oli nostaa konetta 

että toi pakosarja olis saatu sinne jonnekin.

Minut määrättiin vääntämään pikkutunkin vipua noin puoli kierrosta vastapäivään.

Vanerinpalat levis mutta ilmeisesti meni niinku piti.

Mitään ei mennyt rikki 

eikä kukaan loukkaantunut.

Sarkkeriin vaihdettiin sitte puola.

Ja ei muuta ku koeajolle.

Kolme kilometriä.

Onneks osui bussipysäkki kohdalle.

Tää on niin tuttua nykyään.

Tienposkessa konepelti ylhäällä.

Harrastaminen on joskus tällaistäkin.

Ei se aina ole helppoa.

Hälläri huoltoautolle ja käynnistysyrityksiä.

Turhaan.

Hinausköyden haku. 

Naapurilta.

(Tosin takakopassa olis ollut...)

Ja meikäläinen hinaamaan.

Ja oli täydellinen hinaus, kuulemmma,

oikeesti.

Multahan sujuu kaikki, 

se sen kummempaa ole,

hyvä mikä hyvä.

Vikakoodiksi pääteltiin seuraavaksi joku sytytysloota,

joka vaihdettiin.

Luovuttajana seiskakakkonen.

Se saa kuulemma uuden ja huipumman.

Nyt tuntuu toimivan oikeinkin hyvin.

Tänään lähdin kruisailemaan

otin likkakaverin mukaan,

kun personal mekatsu ei ollu saatavilla.

Epäilyttää noi eturenkaat kun ne veulaa.

Ei sitte tarttis yksin alkaa tien päällä rengashommiin.

Turhanpanttina sekin tyyppi istui autossa noin neljä tuntia.

Ei jouduttu rengashommiin.

Höpöttikin siinä niin että

jäiköhän minulta paljonkin Tärkeitä vikaääniä rekisteröimättä.

Onneksi ainakin pystyin seuraamaan mittaristoa:

Lataus toimi hyvin koko ajan.

Ja uskalsin pitää jopa ajovaloja päällä.

Öljynpaineet nätisti kohdallaan, nou problem sillä saralla

Vauhtimittari sallituissa rajoissa,

mieluummin vähän alle ku yli 

kun noi eturenkaat veulaa.

Gasoline näytti reissun alussa 3/4 tankkia,

reissun lopussa sitten jonkin verrankin vähemmän.

No onneks rahalla sitä saa.

Är-oo ja rairairai!

Moottorin lämpötilasta ei havaintoa 

kun kuulemma piuhat irrotettu.

No ei ainakaan kiehunut kun ei höyrynny.

Ja  seuraavaks tämän värssyn kolmas mopar esittäytyy: 

Pihalla poikkesi yks päivä tällainenkin avo.

Oli niin tutunnäköinen että

tuli melkein ikävä omaa.

Saan kuulemma kyllä kesällä lainata autoani 

jos haluan.

Ihan reilua.

(Sivuhuomautuksena: Huom. sarkkerin tuuletus...)

Elikkäs Fury III vm 70

Pitihän sitä tuonkin konehuonettakin vilaista.
Eihän se ole harrastaja eikä mikään
jollei ymmärrä konepellin alle kurkata.
Eikä sen niin väliä vaikkei siitä mitään ymmärtäisikään.
Kyllä minäkin niitä motteja sujuvasti katselen.

No eikös tässä tapauksessa huomio kiinnitynyt punaisiin torviin

joita oli nelin kappalein.

Koesoitto

ja sen jälkeen kysymys 

myyks ja mitäs pyydät?

Nyt soi sitten seiskakakkosessa

joku post call

vähän niinku se jäätelöauton tunnari.

Tosi uskottavaa.

Lataa muttei sytytä

Erään aamun kiireinen ensityö,

pihan kaluston kaikki luukut auki

ja niin voisi sekin päivä alkaa.

Sarkkeri on sen verran tärkeempi peli 

että siinä vaatii kyllä olla avoinna sekä konepelti että takaluukku.

Lataus muuten toimii jo, joku johdinkoppa meni vaihtoon.

Mutta kaapelit kuuluu silti

vakiovarustukseen.

Viimeinen silaus Amatzonin konehuoneeseen.

*Myyty*
Ja rahat meni terassille.
Eikä kulunut ku pari iltaa.
Ja meille oli rakennettu uus terde!

Avofuryn ensimmäinen ulkoilu 2013.

Meni tyttärelle kesäautoksi

sydänsyrjällään annettujen ohjeiden ja varoitusten saattelemana.

Vasta kerran on soitettu apua.

Käytiin antamassa apuvirtaa

kun olivat popittaneet hiukan liikaa

akun kuntoon nähden.
Takakopassa on pakastimen kokoinen suppari...
Miten niin muka liioittelen,
vetäähän joktkut karavaanaritkin perässään jäähallia.

Tähän en kyllä keksi syytä miks takaluukun pitää olla auki

eihän siellä edes ole mitään.
Muuten on kyllä aika räyhän näköinen kiesi.
Nyt jälkeenpäin sitte kuulin että
takaluukku on auki tuuletuksen takia.
Aina on autoon tullut sen verran jostain kosteutta
että Aina kannattaa tuulettaa.

Ihan tulee elokuvafiilis tästä.

Pearl Harbour.

Hävittäjä nousemassa ilmaan lyhyeltä kiitoradalta.
Todella Cool!

Päästiin muuten täs kerran peltipoliisinkin ikuistamaksi.

Postissa tuli kirje että hyvin sarkkeri kulkee.

Mutta eivät ny viitti antaa muuta ku kirjallisen huomautuksen.

No hän kans yrittää.

Mut jotenkin ei ole kyllä yhtä ohjusmaisen näköinen.

Kaikella kunnioituksella, 

mutta tosta ei kyllä tulis ku makoplätsi

 (=uimahypyissä mahalaskeutuminen).

 Sarkkeri on nyt sitte alkanut vähän temppuilemaan.

Perjantaina kauppareissulla yhtäkkiä sammus kesken ajon.

Ohjaus veti aika jäykäks ja jarrut ei kans tienneet mitään.

Mutta erinomaisen hyvällä ajotaidollani

ohjasin kiitäjäni kylmän viileästi tien reunaan.

Ja eikun aiheesta pääkallo ylös:

johtojen räpläämistä ja vääntämään avaimesta.

Ja niin vaan akkukin kesti starttailut, jossain vaiheessa hörähti
ja sit mentiinkin Heselle.
Aina on hyvä syy mennä hampurilaiselle!

Kuski tosin vaihtui,

niinku se nyt olis ollut mun syy.

Ei tullu kipinää.

No lauantaina taas kauppaan ja minä ajoin.

Eikös tää sitte sammunut
 just kun olin risteyksessä saanut nokkaa pari metriä tielle.

Sama juttu, 

olen kuulemma uskomaton kuski.

Siinä sitten lähes keskellä risteystä pientä lumeremonttia.

Johtoja heiluteltiin ja väänneltiin.

Näön vuoksi otettiin jokkut pihditkin käteen.

Nyt syytetyn valokeilaan joutui puola.

Mut tostakin vaan päästiin liikkeelle

 ja seuraavan kerran sammui oma-alotteisesti vasta kotipihalla.

Siis auto.

Tilanne päällänsä!

Seiskakakkonen on muuten aika kuuluva peli.

Kaikki jotka pihalle eksyy saavat kuunnella vähän säveliä.

Ja niitä löytyy kuin Alastarolla konsanaan.

Jopa eräs vuosia-vuosia alan säveliä harrastanut spesialisti hätkähti
ollessaan auton takana videokamera tämmissä 

kun fury päräytti vaikut korvista irrottavat röpinät ilmoille.

Taisi videokuva näyttää ne ensi hetket taivasta

sen verran kuvauskäsikin heilahti.

No parin päivän päästä tulikin soitto

että jos heidänkin päivähoitoautosta ottetais

edes äänenvaimennin pois.
Tahtoo kans Äänet!!!

Eli tästä puskurin alta juuri ja juuri pilkottavasta
 pillistä pitäisi saada samanlaiset sävelet soimaan kuin ylläolevista

käsivarren paksuista tuplaputkista.
Toive täytettiin siltä osin että vaimennin otettiin pois.
No höpisee se nyt sentään hiukan enemmän.

Mitenköhän muuten ton takarenkaan kumi mahtais palaa...

Seiskakakkosella myös sutii!

Tähän täytyy taas vetää sarkkerikin mukaan.

Minäkin vähän ruopisin.

Ekalla ajokerralla kun soratieltä käännyin asfaltille.

Kivet vaan lensi.

Onneks ei likkakaverini Volvon tuulilasiin 

kun hän oli heti siinä perässäni.

Jotenkin ei kaasussa ollut ensin tuntumaan

ja sitten sitä tulikin silleen yhtäkkiä.

Käytiin tossa perjantaina myös Motonetissä hakemassa ohjaustehostimeen öljyä

sekun tahtoo valua rikkinäisestä letkusta pihalle.

Letku on tilattu muttei ole vielä tullu.
Monta muutakin juttua on tilauksessa...

Sarkkeri meinattiin siellä väkisin viedä käsistä.

Takas autolle tultaessa 

huikkas kuski viereisestä saksalaisesta tähtimerkkisestä

että oliskos sarkkeri myynnissä.
Massia olis varmaan ollu takataskussa
semmoselta ainakin näytti.

 Mutta Ei myyty.

On muuten toi Motonet ihmeen monipuolinen kauppa.

Implanttejakin on moneen kokoon ja malliin.

Eikä tarvii reissata Viroon silikoonioperaatioon.

Kun Motonettikin on yllättävän lähellä.

ai zotze zartzer

totesi vakuutusmyyjä asiantuntevasti kun kyselin vakuutusta sarkkeriin.
Siitä huolimatta vakuutus tehtiin ja seuraavaksi paperit tulliin, uudet tarrat lasiin.
Ja eikun kohti Tampesteria.

Matka alkoi lähestulkoon lentäen.

Sarkkeri siivet levällään.

Tutun tien tutut jokakeväiset routatössyt tulivat jälleen kerran yllätyksenä
ihan kuin talvikin tulee autoilijoille joka vuosi.
Rytinällä hypättiin niiden yli,
melkein veti vertoja joskus aikaisemmin edellisellä audillani tekemät loikat.

No tulipa konepellin sokat testattua, pääkallo ei paiskautunut tuulilasiin.
Siis Se pääkallo, The Punisher.

Katsastettiin Pirkkahallin vehkeet sekä ulkona että sisällä.
Ei valittamista.
Ja Klamydia, Näin O!

Klamydia on JEES, paitsi jos se on ittellä.

Haettiin sitte myös sarkkeriin renkaat vanteineen vähän kauempaa.
Vähän nää pitkät ajomatkat epäilytti kun ne vanhat nakinrääpäleet oli niin aikansa eläneet.

Ja muutenkin.
Kun koko ajan pitää valppaana kuunnella millaisia ääniä mistäkin kuulu.
Koliseeko konehuoneessa joku?
Onkohan se laturi ku ottaa jonnekin koriin kiinni.
Tuleeks kenties perästä jotain ujellusta. Vai olisko se pyörän laakeri.
Mikä naputtaa?
Vinkuuko jossain. No ehkä ohjaustehostin ku se vuotaa öljyä.

Olo on ku citykanilla jolla varmaan on yhtä kauhee stressi
kun pitää korvat höröllä olla kokoajan jostain varuillaan
eikä edes tiedä mistä pitäis olla varuillaan.

Ja sitten.
Ihan kun noi ei riittäisi.
Alkoi latausmittari heitellä puolelta toiselle.
Lataa- ei lataa- lataa- ei lataa.
Ja vastaantulijat räpsyttää valoja.
Kun meillä niitä ei ole.
Tietenkään.
Ajovaloja ei pidetä päällä jos on virtaongelmia!
Näin O! (feat Klamydia)

Seiskakakkosessa taas lataus ja valot toimii!

(Huom. CRC)
Ja sitten oikolukijan huomautus
että tossa mitään laturia ole
on vaan niin s**tanan hyvä akku.

Seuraavan kaupan pihalle tarkistamaan tilanne.
Apuun CRC-purkki, tuo jokaisen työkaluarsenaalin  Must have -tuote.
Ihmeaine, kuten taikasieni edellsillan penkkien puhdistuksessani.

Sarkkerin takapenkki.

Kylä lähtee, lika meinaan.

By taikasieni.

Suihkaisut asiantuntevasti hiukan laturiin päin ja matka jatkui.
No rauhottui se laturi muka ainakin joksikin aikaa.
En sitten tiedä oliko aineen ansiosta.

Ja sitten - niinkuin ei noissa olisi ollut jo tarpeeksi.
Hansikaslokeron lukko meni rikki.
Eikä auttanut ihmeaineet.
Luukku törötti auki ja pilasi koko kabiinin imagon.
Kun muuten olin niin panostanut sisustukseen,
liekkimatot tyyli-tyyliin liekkinoppien kanssa.
Sitä en viitti tässä sanoa että illalla kotona kävii sitten ilmi
että se lukko toimii avaimella.
Mikä yllättävä tieto...

Jaa ne renkaat ja vanteet.
Kauppa tehtiin vaikka... Onnittelut myyjälle hyvästä kaupasta...
No vanteet vaihdettiin sitten heti alle.
Vähän näytti olevan kuskinpuolen eturenkaassa klappia.
Heilui lievästi sanoen Erittäinkin selvästi.
ja taas menox... parin renkaan pyörähdyksen verran.

KLONK-KLONK.

Pysähdys.

Toteamus: pallonivel tai joku nuppi-pompula-mikälie siellä oli niin kulunut
että otti uuden vanteen reunaan kiinni ja väänsi rengaspainonkin koukulle.

Seuraamus: vanha rengas vanteineen takas alle,
se toisen puolen jonka sisemmässä reunassa oli kuviota jäljellä.
Alkuperäinen kuskinpuolinen eturengas kun oli sisäreunalta lähtien lähes puoleen väliin sliksi.
Minähän jo silloin sanoin kun auto haettiin tullista ja sen perässä ajelin
että se rengas on jotenkin kummallisessa asennossa.

Kyllä siellä noin 250 kilometrin päässä kotoa väkisinkin tulee mieleen
että mitähän tulee maksamaan sarkkerin kotiinkuljetus jonkun toisen nelipyöräisen avustuksella.

No kotiin päästiin omin avuin, renkaat pysyivät alla.
Korvat varmaan reissun johdosta tuli viis senttiä ulos päästä
kun piti kokoajan Kuunnella.

Tämmöstä tää usein on.
Limiiteillä reissataan.
Kyllä kotiin on aina niin ihana päästä,
omin avuin.


Kotimatkalla on tämäkin kuninkaallinen pitkän seilaamisen jälkeen.
Pihalle purjehti oikein jahti siipineen.

Uusi päivähoidokki, rälläkän hellään käsittelyyn.
Meillä kun ei sitä sääliä edelleenkään tunneta.
Penkit irti ja suuliin.
Auto talliin ja täys rähinä päälle.

No mahtui se sinne, sitähän sää kysyit!